Pohjakosketuksia: Il Gabbiano Tokoinranta

Uudessa Pohjakosketuksia-sarjassa paneudutaan suomalaisen palvelukulttuurin ilmentymiin.


Lauantai-iltapäivä ja illemmalla liput menestysmusikaaliin. Mahtava mieliala ja treffi-ilta oman kumppanini kanssa. Olin varannut meille pöydän illallista varten Tokoinrannan Il Gabbiano-ravintolasta. Tätä kirjoittaessani toivon, etten olisi ikinä astunut jalallani kyseiseen ravitsemusliikkeeseen.

Alkusoitto

Il Gabbiano määrittelee itsensä italialaiseksi ravintolaksi, jossa on muun muassa loistava tunnelma. Kyseisenä iltana tuo tunnelma tosin jostain syystä loisti poissaolollaan ja tilalla olivat kaaos ja kireys. Paikan päällä ravintolatilasta tulee ensimmäiseksi mieleen ABC tai kauppakeskussyöttölä, kun vieressä lamppaa ihmisiä pullakahvilla ulkoiluvaatteissa. Nauti siinä sitten loistavassa tunnelmassa toista sataa maksavaa illallista. En odottanutkaan mitään gourmetravintolaa, mutta sillä hintatasoilla kyllä jotain ihan muuta.

Esirippu nousee

Saavuimme puolityhjään ravintolaan, jossa asiakkailla oli jo ruokailu käynnissä. Meidät ohjattiin johonkin lähinnä kokoustilaa muistuttavaan kalseaan sivuhuoneeseen ja jätettiin oman onnemme nojaan odottamaan ruokalistojen kanssa.

Vasta kun itse vinkkasimme suuna päänä ryntäillyttä naistarjoilijaa pysähtymään, saimme tehtyä tilauksen, joka oli varsin yksinkertainen:

  • Antipasto Misto -alkuruokalautanen kahdelle
  • yksi Pasta Carbonara
  • yksi Bistecca Etna -naudan ulkofile annos paistetuilla kasviksilla, ilman päivän perunaa. 
  • 1 pullo IL Gabbiano Chianti -punaviiniä
  • Ei alkujuomia vaan mennään viinipullolla koko ateria. 
  • Karahvi vettä 

Että näin.

Joimme sitten sitä vettä siinä odotellessamme. Kuin salama kirkkaalta taivaalta saapuivat pääruoat. Ihmettelimme tietysti, että missä se tilaamamme alkuruokalautanen oli ja missä viipyi viini, jonka olisimme halunneet ihan ensimmäiseksi pöytään. Olimme luonnollisesti hieman tuohtuneita tällaisesta sekoilusta, ja tarjoilija selitti paikalla olevan nyt niin paljon ihmisiä. Kommentoimme että ei todellakaan näytä olevan, johon tarjoilijapoika katsoi asiakseen murjaista, että ei tarvitse valittaa, ja poistui ylimielisesti paikalta.

Jonkin ajan kuluttua naistarjoilija saapui ihmettelemään tilannetta ja vieläkään ei edessämme ollut ruokaa, saati viiniä. Sanottiin vain että nyt asiaa selvitellään. Sanoin, ettemme tee sillä tiedolla mitään, vaan haluamme ruokaa pöytään. Tarjoilijatar vaikutti närkästyneeltä ja sanoi nyt kuitenkin haluavansa selvittää asiaa. Meitä ei tosin lämmitä siinä vaiheessa ravintolan sisäisen logistiikan ja kommunikaation puutteen analysoiminen.


Avoimesta keittiönovesta saatoin nähdä että alkuruokamme olivatkin olleet siellä jo valmiina, ja tulivat sitten viimein ja sain taas tivata sitä viinipulloa pöytään. Ja taas ryntäiltiin pitkin salia ja kului taas tovi ennen kuin pullo viimein saatiin pöytäämme.


Siinä olimmekin jo ehtineet tovin katsella paikan menoa noin ylipäätään. Meidän jälkeemme tuli useita seurueita ja heidätkin unohdettiin pöytiinsä odottamaan milloin tilauksen ottamista, milloin juomia ja ruokia, milloin taas tyhjät lautaset edessään. Tarjoilijoita sai huhuilla ja hakea palvelemaan ja parhaimmillaan ruokaa sai odottaa puolikin tuntia. Osa teatteriin menossa olevista asiakkaista oli huolissaan, ehtivätkö ruoat edes tulla ajoissa. Siinä vaiheessa näytöksen alkuun oli 1,5 tuntia.

Tunnelma tihenee

Mekin saimme alkuruokien jälkeen olla hyvin rauhassa, kunnes naistarjoilija katsoi asiakseen tulla kysymään että saisiko pääruokaa NYT alkaa valmistaa.
– Siis mitä helvettiä!
Kaiketi ravintolakoulussa sentään opetetaan, missä järjestyksessä ruoat tuodaan pöytään ja miten ruokien valmistus ajoitetaan. Ja ilman, että sitä tullaan asiakkaalta piilovittuillen kysymään. Mehän emme alunperinkään olleet tilanneet ruokia siinä järjestyksessä, jossa Il Gabbianon keittiö ne suvaitsi meille valmistaa.


Pääruoka saapui ja oli korkeintaan keskinkertaista bensisruokaa maustevoinappeineen päivineen. Suolapurkki oli ilmeisimmin keittiössä kadoksissa, koska omassa pihvissäni ei ollut ollenkaan suolaa, eikä ollut liiemmin pastassakaan. Huomionarvoista oli, että salin suolasirottimet alkoivat loppua kesken kun naapuripöydätkin saivat viimein ruokaa. Mekin tarjosimme auliisti omamme naapurille, kun tarjoilijatar koitti metsästää sirottimia ympäri salia.

Kaiken kaikkiaan Il Gabbianon meininki vaikutti kaaokselta tilanteessa, jossa ei ollut mitään kaaoksen aineksia. Asiakkaita oli aivan kohtuullinen määrä, mutta kaikki paikan 4-5 tarjoilijaa häärivät ympäri salia milloin missäkin, eikä kukaan ottanut tiettyä aluetta hoitaakseen ja vastuulleen. Kukaan salissa ei ollut kartalla, ketä palveltiin ja miten. Meitäkin kävi palvelemassa kolme eri ihmistä, joista yksikään ei tiennyt edellisen tekemisistä.
Yksi tarjoilijatar sanoikin naureskellen naapuripöydälle, että keittiö kyllä vetäisi, mutta muuten ei nyt homma toimi, mikä varmasti kohensi naapuripöydän huolestuneen näköisten rouvien mielialaa entisestään.

Koska emme ainakaan itse halunneet myöhästyä teatterista, pyysin laskun heti pääruokien saapuessa. Senkin tuleminen kesti ikuisuuden. Sanottakoon, että laskumme ruuista sentään oli omatoimisesti vähennetty 20%. Se nyt oli vähintä mitä voi vaatia. Mahtavatko kaikki olla näin onnekkaita.

Katson sormien läpi kaikenlaista, mutta se että henkilökunta hyppii maksavan asiakkaan silmille ja suoranaisesti alkaa vittumaiseksi on jo törkeää. Sitä ei edes raha korvaa.

Käyn yksin ja kumppanini kanssa syömässä ravintoloissa keskimääräistä enemmän ja meillä on siksi kohtuullisen hyvä käsitys, millaista on hyvä asiakaspalvelu ja millainen on miellyttävä palvelukokemus.
Kommunikoin aina paikan päällä kaikki huomautettavat asiat, koska vain se hyödyttää ravintolaa ja heillä on myös samalla tilaisuus reagoida asiaan.

Ylipäätään syy miksi menen ravintolaan ja maksan jollekulle muulle ruoan tekemisestä, on saada elämyksiä ja ruokaa, jonka tasoista en itse osaa valmistaa. Maksan palvelusta ja edes jonkinmoisesta illuusiosta, että olen asiakkaana pidetty ja tärkeä.

Lopuksi

Jos olet suunnitellut mukavaa teatteri-iltaa Helsingin Kaupunginteatterissa ja olet menossa illastamaan ennen näytöstä, kannattaa harkita, pilaako iltaansa Il Gabbianon "palvelukokemuksella". Tosin jos olet seikkailunhaluinen, varaa siitä nauttimiseen ainakin kunnolla aikaa.


14 kommenttia

  1. Kävelimme paikan ohi mennessämme teatteriin juuri lauantaina ja mietimme ruokailua näytöksen jälkeen. Näytti kalsalta. Kirjoituksestasi päätellen hyvä niin.

    VastaaPoista
  2. No onpa harmi, että oli tuollainen kokemus. :( Tuolla paikalla toimi vuosia Cafe Piritta, joku aika sitten ohi mennessä huomasin muuttuneen ravintolaksi.

    VastaaPoista
  3. Onhan ollut sekoilua kerrakseen. Mä en muuten tiennytkään, että jossain ravintolassa vielä laitetaan kylmät salaattikoristeet lämpimälle ruoalle kuin 80-luvulla konsanaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on joku italialainen tapa, niinkuin tuo maustevoinappi, en tiedä ;-)

      Poista
    2. Pääasia, että saatin edes jotain eteemme. Ei siinä kaikkia garnityyrejä ehtinyt kaivata.

      Poista
  4. Ou nou minkälainen päivälliskokemus, mutta kiitos Kimmo, kun valaisit tämän "hohdokkaan" ravintolan meiningistä, enpä suosittele tätä ainakaan Äidille ja Isälle "Kinky Boots"- esityksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen esim. Meripaviljonkia tai Graniittilinaa siinä lahden toisella puolella.

      Poista
  5. Piritta myytiin viime kevään aikana ja uusi poppoo muutti koko konseptin nimeä myöten. Il Gabbianona ravintola avattiin heinäkuussa. Eipä siellä enää näy vanhoja, ihania työntekijöitäkään olevan enää töissä. Enkä yhtään ihmettele! Kahvia kävin silloin tällöin lenkin yhteydessä piipahtamassa vielä kesällä, mutta enpä enää. Il Gabbianon tarina ei varmaan kauaa kestä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piritta oli ihan kiva kahvittelu ja viinittelypaikka, mutta tuollaisenaan ravintolakonsepti ei toimi.

      Poista
  6. Vähän samanlainen kokemus Sellon Gabbianosta. Palvelu oli melkein kuitenkin ok, mutta olihan se ruoka ihan järkyttävän pahaa! Kanafile oli ainakin niin kuminen että veikkaisin satavarmasti mikrossa lämmitetyksi. Ei uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin löimme vetoa, tulevatko ne meidän liian aikaisin tulleet pääruoatkin mikron kautta lämmitettyinä. Mutta ei nyt sentään.

      Poista
  7. Hyi mitä ällää mössöö

    VastaaPoista

Kiitos kun laitoit viestiä!
Terkuin, Kulinaari