Italialaisia lihapullia, sieniä ja tappajapastaa


Kuten mainitsin aiemmassa parmankinkku-postauksesani, Italian ruokakulttuuri on ikivanhaa ja myös ruokatarinat ehkä mielenkiintoisimpia mitä tiedän.

Strozzapreti tarkoittaa sananmukaisesti papin kuristajaa ja pastan historia ulottuu aina 1600-luvulle, jolloin ahneet kirkonmiehet hallitsivat Keski-Italiaa tiukalla otteella. Kahdeksan vuosisataa kestänyt valtakausi jätti jälkensä myös Italian ruokahistoriaan. Katolilainen kirkko omisti käytännössä kaiken taivaan alla ja papistolla oli oikeus kaikkeen. Se keräsi veroja kaikesta mahdollisesta ja myi tietysti taivaspaikkoja hyvään hintaan. Matkustelevat papit ja kirkon virkamiehet poikkesivat täysin mielivaltaisesti majataloihin, tavernoihin ja kyliin vaatien kestitystä ja majoitusta. Ei siis ihme että viha papistoa kohtaan kasvoi kansan keskuudessa, joka ei ollut juuri mitään.

Tulistuneet emännät turvautuivat kaulimiinsa ja valmistivat pastaa, johon manasivat mukaan kirouksen pahaa-aavistamattomille ahmateille. Kaulittua pastataikinaa väännettiin kämmenten välissä, kunnes se vääntyi mutkaiselle rullalle ja samalla langetettiin kirous. Strozzapreti oli erityisen suosittua kirkonmiesten keskuudessa ja siksi saatettiin vain toivoa, että joku heistä tukehtuisi ahneuksissaan.

Ja niin kävikin, että jokunen pappismies ahmi pastaansa niin ahneesti, että kirous kävi toteen ja uskomus vain vahvistui. Italialaiset ovat muutenkin olleet aina hyvin taikauskoisia.

Italian yhdistyessä 1800-luvulla, Keski-Italian maakunnat irtautuivat Paavin vallan alta ja näillä alueilla papistovastaisuus elää edelleen syvällä. Yhdistymisen aikaan rorvojoukot tappoivat jopa mieluummin saarnaajia ja muuta papistoa kuin ryöstivät kyliä. Aseena käytettyä nahkasolmua kutsuttiin myös nimellä strozzapreti.

Maailma on muuttunut ja Italian hallitsijat vaihtuneet moneen kertaan, mutta ruokakulttuurissa strozzapretin legenda elää edelleen resepteissä, kuten "kuristettu piispa juustolla ja fenkolilla" sekä "kuristettu piispa sitruunalla".

Pasta erottuu myös maineellaan muista Italian 400 pastalaadusta ja sen ympärille järjestetyt ruokatapahtumat ovat todellisia yleisömagneetteja ympäri maailmaa.

Strozzapreti on parhaimmillaan herneitä, sieniä ja tryffeliä sisältävän villisikapadan kanssa, joka tarttuu pastan kierteisiin ja poimuihin. Kokeile myös kanaliemen kera. Muista kuitenkin malttaa syödä rauhallisesti ja pureskella ruokasi huolella ettei käy kalpaten...


Tähän omaan reseptiini käytin Hakaniemen hallin herkkuliike Roinisilta ostamiani italialaisia Chiapella-raaka-makkaroita. Makuversioista valitsin persiljan ja fenkolin.

Strozzapreti-pasta oli hankittu Tampereelta Culinaria keittiöelämää -liikkeestä.


ITALIALAISIA LIHAPULLIA, SIENIÄ JA TAPPAJAPASTAA (2:lle)

500 g strozzapreti-pastaa
vettä
suolaa

2 italialaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl voita
5 dl suppilovahveroita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl kuumaa vettä
1 kasvisliemikuutio
0,5 tl kurkumaa
mustapippuria
1 dl kuohukermaa

tarjoiluun:
rakuunaa
parmesaaniraastetta

Pursota makkaramassa ulos kuoresta ja muotoile pieniksi lihapulliksi. Kuumenna öljy pannulla ja paista lihapullat kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Laita syrjään odottamaan.

Sulata kattilassa voi ja kuullota sienistä enin kosteus pois. Ripottele sienten joukkoon vehnäjauhot ja sekoittele hetki. Sekoita kasvisliemikuutio kiehuvaan veteen. Kaada sienille kuuma liemi koko ajan sekoittaen ja anna kastikkeen kiehua hiljalleen viisi minuuttia. Mausta kurkumalla ja pippurilla ja lisää kerma. Maista ja säädä maku tarvittaessa. Lisää nestettä jos tarvis.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta hyvin ja kaada takaisin kattilaan tai lämmitettyyn isoon tarjoilukulhoon. Sekoita joukkoon kastike ja lihapullat. Tarjoile välittömästi. Ripottele pinnalle halutessasi tuoretta taiu kuivattua rakuunaa sekä parmesaaniraastetta.


Tämä jumalaisen hyvä pasta ansaitsee tietysti rinnalleen kunnon italialaisen punaviinin. Vähän meitä arvellutti miten lempiviinimme The Wanted Zin suhtautuu näinkin suolaiseen annokseen, mutta pelko oli turhaa. Ruoka ja viini täydensivät toisiaan saumattomasti.

Viini ei kavahda mausteisiakaan ruokia ja on omiaan porsaan ja naudanlihan sekä BBQ-broilerin kanssa.

The Wanted Zin on maultaan täytelänen, keskitanniininen ja sopivan hapokas. Maussa on makeaa pähkinäisyyttä, kirsikkaa ja vaniljaa. Hilloinen ja mehevä.

Tuoksussa on mausteisuutta, tummaa kirsikkaa ja hiven lakritsia.

Rypäle: 100% Primitivo
Maa: Italia, Apulia


2 kommenttia

  1. Oikein vesi herahti kielelle. Juuri "minun makuistani" pastaa, ja viinikin kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan täydellinen yhdistelmä kaikin puolin.

      Poista

Kiitos kun laitoit viestiä! Se julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
Terkuin, Kulinaari