Turkish Airlinesilla tarjoilut turistiluokassa on kuin vanhaan hyvään aikaan. Ja kaikki lisämaksutta sekä superhyvän palvelun kera.
Menusta valitsin: Kylmäsavulohta ja perunasalaattia jogurttikastikkeella, Turkkilaiset lihapullat ja ratatouille, juustokakku.
Ja kun masu on täynnä, oli aika kääntää näyttö esiin ja katsoa omavalintainen leffa. Tällä kertaa \”Now you see me, now you don´t\”.
Vähän etukäteen jännitti olisivatkjo kaikki Istanbulin kaupat kiinni sunnuntaina. No eivät tosiaan olleet. Grand Bazaar on kiinni sunnuntaisin, mutta enemmän rannassa oleva Spice Bazaar ja kaikki sen ympärillä olevat kadut ja kujat pursuivat kauppiaita. Samaten myös koko muu kaupunki.
Nimensä mukaan mauste basaari on keskittynyt enemmän mausteisiin, ruokaan ja juomaan. Toki löytyy sitä muutakin krääsää ja läjäpäin tuoteväärennöksiä. Siellä kuitenkin mm mausteet, leivonnaiset, kahvit ja teet ovat paremmin edustettuina kuin suuressa basaarissa.
Istanbul on mittakaavaltaan valtava. Väkiluvultaan lähes 14 miljoonaisen metropolin läpimitta on n. 250 kilometriä ja kuhina on sen mukaista joka ainut päivä. Kaupungissa kannattaa käyttää pidemmillä matkoilla sujuvaa julkista liikennettä. Taksilla kannattaa ajella vain ihan keskustan alueella. Ruuhkat ovat nimittäin niin hirveät, että taksimatkasta tulee äkkiä kohtuuttoman kallista lystiä ja aikaa palaa myös.
Kultaisen sarven ylittävä Galatan silta on aamusta iltaan täynnä kalastajia ja sillan alakansi on kuuluisa kalaravintoloistaan. Tosin ne ovat varsinaisia turistirysiä, joiden ruoka ei ole kovin kummoista, mutta hinta on usein päätä huimaava. Nyrkkisääntönä kannattaa pitää, että välttää turistipaikkoja niin paljon kuin voi.
Itse lounastin tutussa ravintolakorttelissa Taximin aukion lähellä. Päädyin lampaankyljyksiin, mutta olisi pitänyt ottaa kalaa. No nälkä lähti tälläkin.
Taximin aukiolle johtava pitkä ostoskatu Istiklal Cd kätkee lähistölleen yhden Istanbulin lempiravintoloistani – Cezayirin (Hayriye Cd) ja sen vieressä alas jyrkkää rinnettä kulkevan ravintola/baarikujan (Cezayir Sk) Varsinkin ilta-aikaan vierailemisen arvoinen paikka, jossa on elävää musiikkia ja paljon ilta- ja yöelämää.
Rankan kaupunkipäivän jälkeen maistuu \”viinakioskista\” ostettu Efes. Oli tosiaan kuin olisi käynyt Ärrällä. mutta kaikki myytävä oli alkoholia.
Hotelli sijaitsi lentokentän lähellä, noin tunnin päässä keskustasta, joten ravintolatarjonta on vähän suppea. Onneksi hotellissa on suht hyvä keittiö, joka taikoo huonepalvelun välityksellä pötyä matkamiehen pöytään.
Nyt oli maistelussa turkkilainen kebabannos, jossa oli jogurttia ja paistettuja pitakuutioita.
Maanataina ajelin turkkilaisen isäntäni kyydilläparin tunnin päähän Istanbulista itään. Lounas nautittiin paikallisten seurassa. Sain myös maistaa tummista porkkanoista hapattamalla tehtyä juomaa, joka on paikallinen erikoisuus. Aika jännän makuista.
Maanatai-iltana ehdin vielä poiketa Suuressa basaarissakin. Eihän Istanbulissa nyt voi käydä vierailematta siellä. Tinkimisen ja talsimisen ohessa maistui virkistävä tee ja vähän turkish delightia.
Ja shoppailun päätteeksi vähän ehtaa turkkilaista döner kebabia – sitä parasta paikallista katuruokaa.
Sitten olikin jo aika lähteä Turkin lämmöstä säkkipimeään kotimaahan. Mutta kuten sanoin, pitää tehdä matkustuksesta aina mahdollisimman mukavaa ja niinpä lennolle lähdettiin loungen kautta. Täytyy sanoa, että Istanbulin Atatürkin lentokentällä oli ainakin tarjoilut kohdallaan. Kuvasta nyt ei saa mitään käsitystä, mutta tarjolla oli salaatteja, pikkusuolaisia ja makeaa leivoksista aina täytekakkuhin saakka. Ja tottakai elintärkeää GT:tä.
Eikä tarjoilu Turkishin paluulennollakaan hävinnyt vertailussa: fetasalaattia sitruuna-oliiviöljykastikkeella, grillattua kanaa, paistettuja vihanneksia ja perunapyreetä. Jälkkäriksi saksanpähkinä-päärynätorttua.
